MHY:t eivät tällä hetkellä tarjoa FSC-sertifiointia mutta kysyntää kuulemma on eli toivottavasti tulevaisuudessa tämäkin onnistuu!

Tässä linkki viime vuonna julkaistuun katsaukseen eri metsänhakkuutapojen vaikutuksesta (avoimesti saatavilla): https://environmentalevidencejournal.biomedcentral.com/articles/10.1186/s13750-020-00215-7

Hakkutavalla oli meta-analyysin perusteella todella voimakas vaikutus eri tyyppisille lajeille.

Eli siis tutkimustieto/tutkijoiden näkemykset ovat jossain määrin ristiriitaisia

Ei. Pääosin samansuuntaisia.

@Sini, hakkuutavan vaikutus riippuu siitä, mitä käsittelyitä tarkasteluun otetaan. En hakkuuvaikutusta sinänsä kiistä, mutta JK-hakkuissa se näyttää pieneltä ja etenkin uhanalaiseen lajistoon vaikuttaa hakkuutapaa (esim. 30 % poiminta versus 30 % pienaukotus) enemmän se, paljonko ja millaisia rakennepiirteitä metsässä on (tai sinne jää).

@Matti. Samaa mieltä, että rakennepiirteet ratkaisevat. Viittasin hakkuutavalla siis avohakkuu vs. JK, ei JK sisällä eri tavat.

@Raisa, esittämäni tulokset olivat kaikki kangasmetsistä. Turvemaiden JK-metsissä ei hirveästi ole tehty lajistotutkimusta, mutta tällainen tuore kasvillisuusjuttu löytyy: http://www.suo.fi/pdf/article10691.pdf

Vastaus Henrikin Q&A kysymykseen. En näe mitään eroa eri instituutioiden tutkijoiden näkemyksissä jatkuvaan kasvatukseen. Sen sijaan mallintajat ovat ehkä positiivisempia (Mönkkönen, Pukkala, Tahvonen jne.) koska heidän tutkimus osoittaa hyötyjä. Näin minä olen tätä tulkinnut, mut en ole itse tutkinut aihetta. Sini ja Matti varmaan osaavat ottaa kantaa.

Nyt kun vanhoja metsiä hakataan aavistushakkuina niin ovatko ne lajit tiedossa, jotka pahiten kärsivät siitä että sopivien elinympäristöjen välimatka kasvaa hakkuiden myötä liian suureksi. Olisi kiva tietää mitä ne ovat. Itselläni ei tällaista asiantuntemusta ole.

Samaa mieltä Panun kanssa, että ei juurikaan eroja. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen lukemaan lisää noista lajistovastineista, koska luulen, että Matin ja kollegoiden tutkimus on tässä uudella tasolla.

Lähinnä noita Mönkkönen ym mallitusjuttuja tosiaan ajattelin (ehkä myös Selonen/Kotiaho)

Jatkuvan kasvatuksen mallien haasteena on usein oletus tasaisesta taimettumisesta erilaisten latvusten alle. Monet käytännön kokemukset ovat aika sekalaisia eivätkä oikein tue malleja, joten lisätuloksia kaivataan, ennen kuin metsätalouden harrastajat asiasta laajasti innostuvat. Muut kuin puuntuotannolliset hyödyt ovat ymmärrettävästi saatavilla jaksollista paremmin.

Kiitos Matti, tuon Suo-lehdessä julkaistun jo tunnenkin.

Juuri näin, kuten Antti edellä sanoi. Tutkimusnäyttöä tarvitaan uudistumisesta Etelä-Suomen kasvupaikoilla jatkuvan kasvatuksen jälkeen. Tutkimusnäyttö ei ole riittävää.

Antti. Tuo on varmaankin totta, mutta toisaalta hyvin vähän tuodaan esille sitä, ettei jaksollisessakaan kasvatuksessa aina onnistuta - tulee epäonnistumisia taimettumista tai hirvet syövät koko taimikon. Molemmissa siis omat haasteet. Näitä pitäisi käsitellä aidosti rinnakkain vaihtoehtoina ilman ennakkoasenteita. Ja ainahan jatkuvan kasvatuksenkin kohteilla voi tehdä istutuksia tai vaikka tarvittaessa avohakkuun.

Puustoiset turvemaakohteet uudistuvat luontaisesti erinomaisesti, mutta hakkuutapoja pohtiessa on tärkeää huomioida kuvion sisäiset kosteus/kasvupaikkatekijät.

siis erit. kivennäismailla

Itseäni pohdituttaa lehtipuuosuuden turvaaminen peitteisen metsänhoidon menetelmissä. Pelko on, että synnytämme suht. puhtaita kuusikoita.

Käytännön metsätalouden edustajaa kiinnostaa aina näiden tulosten soveltamisessa, paljonko vanhaa puustoa metsätalousalueilla pitäisi olla, jotta se riittäisi lajistodynamiikan säilyttämiseen. Kysymys on oleellinen, kun tehdään eroa metsätalouden harrastamisen ja harjoittamisen välillä.

Onko lehtipuiden osuutta sitten tällä hetkellä turvattu talousmetsissä paremmin?

Ja kuusikoita edelleen istutetaan.

No, esim. UPM tavoittelee 20% lehtipuuosuutta omien metsien kokonaistilavuudesta.